Attacin kanssa tehtiin tällainen julkilausuma kehityspoliittiseen ohjelmaan. Kirjoitin itse pohjan, mutta monet muutkin kontribuoivat.

**************************************************************************

Uuden kehityspoliittisen ohjelman valmistelun ollessa käynnissä Suomen Attac tahtoo kiinnittää huomiota muutamiin kehityspolitiikan kannalta olennaisiin seikkoihin. Olemme tyytyväisiä siihen, että kaupan ja kehityksen koherenssi on nostettu esiin suomalaisessa kehityspolitiikassa, olkoonkin että joillakin hallinnonaloilla käytännön toimissa olisi paljon parantamisen varaa. Kuitenkin valitettavan vähälle huomiolle ovat jääneet rahoituksen ja kehityksen koherenssin ongelmat. Attacin mukaan kehityspolitiikassa tulisi huomioida huomattavasti nykyistä paremmin kehitysmaiden julkisen rahoituksen kokonaistarpeet. <?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Attac pitää keskeisimpänä kehityspoliittisena huolenaiheena kehitysmaiden julkisen rahoituspohjan kestävyyttä. Tämä tarkoittaa paitsi perinteistä kehitysrahoitusta, myös uusia kehitysrahoituksen muotoja sekä erityisesti kehitysmaiden veronkantokyvyn kehittymistä. Erityisesti köyhimmissä kehitysmaissa valtion kyky kerätä veroja on heikentynyt viime vuosikymmeninä. Tilanne on erityisen hälyyttävä, koska samaan aikaan näiden maiden mahdollisuuksia kerätä tullimaksuja on heikennetty. Attac tahtookin kiinnittää huomiota erityisesti seuraaviin kysymyksiin:

*Kehitysmaiden velkakriisin ratkaisu

*Valuutanvaihtoveron ja muiden kansainvälisten verojen käyttöönotto

*Veroparatiiseihin suuntautuvan pääomapaon estäminen ja veroparatiisiongelman ratkaisu

Kehitysmaiden velkakriisi on erityisesti köyhimpien kehitysmaiden eräs keskeisimmistä taloudellisen ja inhimillisen kehityksen esteistä. Velkataakka paitsi estää valtioita tekemästä tarpeellisia julkisia investointeja ja vähentää peruspalveluihin käytössä olevia varoja, myös estää demokratiakehitystä talouspoliittisen päätäntävallan karatessa niiden käsistä. YK:n vuosituhattavoitteiden toteutumisen on usein huomioitu riippuvan velkakriisin aidon ratkaisun aikaansaamisesta, olkoonkin että Attac pitää velkakriisin ratkaisua välttämättömänä yhtä lailla demokratiakehityksen kannalta.

Mikäli Suomi haluaa edistää köyhimpien kehitysmaiden asemaa ja kestävää kehitysrahoitusta, tulee Suomen olla eturintamassa velkakriisiä ratkaistaessa. Tämä tarkoittaa sitä, että Maailmanpankin HIPC-ohjelman kriteereihin tyytymisen sijaan Suomen tulisi:

*Selvittää omien bilateraalien velkojensa oikeutuksen kaikkien kehitysmaiden osalta, ei ainoastaan tiukkojen HIPC-kriteerien sisään mahtuvien

*Vaatia Maailmanpankilta aitoja ratkaisuja velkakriisiin, tarvittaessa ilmoittamalla harkitsevansa uudelleen Pankin rahoittamista. Aidon ratkaisun edellytys on velkataakan painuminen kestävälle tasolle, mihin nykyisillä aloitteilla ei ole päästy.

*Vaatia Maailmanpankilta ja muilta rahoituslaitoksilta velkojen oikeutuksen selvittämistä ns odious debts –käsitteeseen nojaten

*Siirtää ns. Pariisin klubin edustuksensa Finnveralta kehityspoliittisen ? kriteerit huomioivalle taholle

Kansainvälisistä veroaloitteista keskeisin on ollut Attacin ajama valuutanvaihtovero. Vero vaikuttaisi kehitysrahoitukseen kahdellakin tavalla. Toisaalta se estäisi kehitysmaita luisumasta rahoituskriiseihin, toisaalta verojen tuloja voitaisiin käyttää kehitystavoitteiden toteuttamiseksi. Valuutanvaihtovero, kuten muutkin kansainväliset verot, ovat pitkän tähtäimen kehitysrahoituksen (ja globaalin demokratian) kannalta keskeisiä tavoitteita. Valuutanvaihtoverolla on muiden vaikutustensa ohella mahdollisuus luoda täydentävää kehitysrahoitusta. Tämän vuoksi kysymys kuuluu kehityspolitiikan toimialaan koherenssikysymyksenä. Attacin mukaan Suomen tulisi:

*Jatkaa toimintaansa uusien kehitysrahoituksen muotojen ajamista pohtivassa Leading Group on Solidarity Levies to Fund Development –ryhmässä

*Ajaa valuutanvaihtoveron käyttöönottoa YK:ssa, EU:ssa ja muissa kansainvälisissä elimissä

*Selvittää ja edistää muiden kansainvälisten verojen, kuten ympäristöverojen, käyttöönottoa

Veroparatiisit ovat tällä hetkellä keskeisiä kohteita kehitysmaiden valuuttapaolle. Kehitysmaiden vuotuisen pääomapaon suuruudeksi on arvioitu vähintään 500 miljardia dollaria. Puolet tästä koostuu korruption, rikollisuuden ja yritysten verojen välttelyn viemistä tuloista. Merkittävä osa näistä rahoista päätyy veroparatiiseihin. Käytännössä suuri osa yritystoiminnasta toimii verovapaudessa, mikä tekee kehitysmaiden julkisesta taloudesta lähes mahdottoman yhtälön. Attacin mukaan Suomen tulisi:

*Osallistua Norjan hallituksen Maailmanpankille tekemään tutkimukseen veroparatiisien vaikutuksista kehitysmaille.

*Osallistua Norjan ja muiden aloitteellisten maiden kanssa selvityksiin veroparatiisien käytöstä, likaisen rahan virroista ja veroparatiisien sulkemisesta Leading Group on Solidarity Levies to Fund Development –ryhmän kautta

*Integroida kehitysmaiden veronkantokyvyn vahvistaminen osaksi kehityspoliittisia hankkeita

*Vaikuttaa EU:n sisällä erityisesti Iso-Britanniaan, jotta se painostaisi entisiä alusmaitaan sulkemaan veroparatiisitoimintansa

Attac uskoo, että kehityspoliittisten toimien tulisi lähteä kehitysmaiden tarpeista, missä keskeinen kysymys on kehitysmaiden julkinen rahoitus. Apuriippuvuus ei ole kenenkään etu. Attac myös toivoo, että Ulkoasiainministeriö olisi kiinnostunut järjestöjen näkemyksistä paitsi kehityspoliittista ohjelmaa valmisteltaessa, myös sen valmistuttua.